Sillälailla pääsääntöisesti olen viettänyt parantumisaikaani ja parantunutkin huomattavissa määrin, kävelen kivuttomasti kohta kaksikymmentä metriä ja se tuntuu pieneltä ihmeeltä  ja nostaa mielialani potenssiin kymmenen, ainakin. Ihan oikeasti tunnen paranevani hitaasti mutta varmasti.

  Torstaina olin sytostaatti tiputuksessa ja sen jälkeen olen kuunnellut josko uusi myrkky toisi uusia sivuoireita, mutta ei mitään, ei tosin parantanut sekaisin olevaa makuaistianikaan, mutta siihen alkaa tottua, niin sama sen väliä vaikka kahvi maituukin laimennetulta kissan kuselta ja sininen lenkki jauhetulta kengänpohjalta, kuten sanottu alan tottua jo makujeen ihmeelliseen maailmaan, ehkä sitä eesauttaa se, että kaurapuuro ja velli maistuvat ihan itseltään, samoin viili ja piimä, tiedä sitten kuinka pitkälle tällaisella ruokavaliolla pötkittäisiin, joka tapauksessa yritän monipuolistaa sitä näillä makuarvoitukssilla pysyäkseni edes sen suhteen elossa.

  Itsepäinen nuha on vaivannut kai kesäkuusta lähtien, mutta en jaksa vieläkään huolestua, siihenkin alkaa tottua. Itseasiassa alan pitäää normaalina ja taudin kuvaan kuuluvana.

  Kiitollisin olen tämänpäiväisestä hyväntuulisuudesta ja ikuisen optimistin tavasta ajatella kaiken järjestyvän aikanaan, jaksan pitää liekkiä palamassa siinä soihdussa joka valaisee tulevaa, lopulta voitan tämän maksassani olevan paskiaisen. Lisäksi ssairaanhoitajani ja minä teemme kaikkemme jotta veritulpat vasemmasta jalastani sulaisivat ja antaisivat veren- ja nestekierron palata niin että pystyn liikkumaan kivuttomasti niin kuin lähes kaikki muutkin ihmiset.

  Tukkanikin on alkanut kasvaa, odotan mielenkiinnolla millainen se tulee olemaan väritykseltään, vielä se ei ole oikein hahmollaan ellen hyväksy tätä maantienväriä pysyväksi, käteen se tuntuu yhtä karhealta kuin edellinenkin eli tämä jukolanveljes geeni jyrää edelleen. En edes ole pohtinut minkä värinen haluaisin olla, ehkä silläkin voisi olla jotain merkitystä , että uskoisin lujasti saavani vaikka punaiset hiukset, en tiedä.

  Jouluvalmisteluille en ole tehnyt mitään, ajattelin että tänä jouluna minun ei tarvitsekkaan, ensi jouluna sitten häärään tämänkin edestä, mutta te jotka joulua valmistelette, nauttikaa siitä ja jos ette nauti, jättäkää se juttu tekemättä, miksi haskata elämäänsä sellaiseen mikä ei tunnu hyvältä tai mielekkäältä.