" Ystävyys on samanlaista kuin rakkaus, mutta ilman ehtoja."

  On jotenkin niin kevyt olo,  johtuneeko siitä, että minulta ei juuri odoteta mitään. Sairaille suodaan niin valtavasti aikaa ja ymmärtämystä, mutta kyllä minulta pitää vaatia samat kuin terveeltäkin muuten laiskistun vallan, no jos ei ihan terveeltä, mutta hyväkuntoiselta. En kestä sitä jos hiivitään sukkasillaan ja suhautellaan, enhän minä ole tekemässä kuolemaa, minähän paranen koko ajan. Torstaina tiputettiin taas sytostaatteja ja silti oloni on todella hyvä, ehkä välillä unelias, mutta onhan se selvä, että jotain voi olla ja väsymyshän lähtee nukkumalla niin kuin kaikki tietävät. Ylettömästi en ole nukkunutkaan paitsi eilen, valvoin kolmeen ja nukuin kahteen, ei paha.

  Poitsu lähti eilen ystävänsä synttäreille ja jäi yöksi, kuinkahan hän on suunnitellut tämän isäinpäivän vieton.  Onnea vain kaikille isille minunkin puolestani ja haleja olisi myös jaossa, ottakaa omanne.

 Pojan isä on elossa ja hyvissä ruumiin ja sielun voimissa, tai ei niin parhaissa mahdollisissa ruumiin voimissa, sillä hänellä on jalka kipsissä kaaduttuaan ensi liukkailla pojan ja minun kotitalon pihassa, alkoholilla oli jonkinverran osuutta asiaan. Hän on hyvä isä monella tavalla, mutta ei suinkaan virheetön tai lähelläkään täydellistä, niin kuin tuskin kukaan, mutta tällä isällä on ongelmansa joka on, ja on aina ollut, yksinomaan alkoholi, siis melkoinen kapula isyyden rattaissa. Jätetään se nyt kuitenkin tänään käsittelemättä, olen julistanut itsekseni jonkinlaisen isäinpäivärauhan.

  Nyt paistaa aurinko, eikä ajatella ikäviä, syödään kakkua ja luetaan ylistysrunoja "mailman parhaalle iskälle" ja yritetään olla olematta happamia, nekin joilla siihen aihetta olisi, koetetaan edes yhtenä päivänä vuodessa antaa isälle kaikki anteeksi.